Instagram storyn puolella on vilahdellut viikon verran kuvia siitä, kun 10000 askeleen raja on tullut itselläni päivittäin täyteen. Askeltavoite kannustaa arkiaktiivisuuteen, josta muutama ajatus teille tänään.
Toinen osa spiraalistabilaatio koulutusta vahvisti ymmärrystäni kävelyn osalta. Vaikka ennenkin olen kyllä ymmärtänyt, että pari tuntia salilla viikossa ei juuri kehitä kuntoa, jos lopun aikaa viikosta makaa sohvalla. Nyt koulutuspäivien jälkeen ymmärrys sitä todellista arkiaktiivisuutta -kävelyä- kohtaan lisääntyi kuitenkin hurjasti!
Olen ottanut ohjaustyössä heti käyttöön vinkit kävelyn osalta ja lähes jokaisen asiakkaan suusta on kuulunut: ”Milloin kävelystä tuli näin vaikeaa?!”
Tavallaanhan siitä tuli vaikeaa siinä vaiheessa, kun ensimmäisen kerran tiedosti mitä kävellessä tulisi tapahtua ja mitä ehkä ei.
Mielestäni 10000 askeleen tavoitteeseen pääsee melko kevyesti päivittäin. Jos koko työpäivä menee päätteen ääressä ja työmatkatkin pelkästään bussissa istuen, on illalla toki tsempattava ekstraa. Itsellä riittää nuorimmaisen vienti päiväkotiin kävellen aamuisin, perustyöpäivä, (ehkä lounaalla jossain?), lasten hakua, vienti treeneihin, kauppa.. ja askeleet on täynnä.
Mutta nyt päivän aiheeseen kävelyyn tarkemmin. Mitä jos tekisitkin sen pikkuisen tehokkaammin? Pikkuisen enemmän oikeilla lihasryhmillä? Oikeita kohtia kehosta aktivoiden ja oleellisia lihasryhmiä rentouttaen kiristelyn sijaan? Voisiko tästä päivittäin tapahtuvasta välttämättömyydestä saada ennemmän irti?
Voi!
Kävelyhän on helppoa! Astut vain vahvan tukijalan päälle, nipistät pakarat hommiin, kasvat rangasta pituutta, heilautat käden olkavarresta saakka ulkokierrossa taakse ja ei muuta kuin katse eteenpäin. Äläkä unohda ristikkäistä käden ja jalan kohtaamista, tai sen tavoittelua!
Mutta. Se mitä näen töissä…Askel eteen, lonkat koukussa, pakarat rentoina, lantio kellahtaa sivulle, käsi kiertää sisäkierrossa taakse kiristäen joka askeleella jo ennestään kireää rintalihasta, jokainen askel tipauttaa päälaelta saakka kävelijän pari senttiä alemmas. Ja siinä se on; nilkka, polvi tai lonkkakipu. Kipuileva alaselkä tai erkauma joka ei palaudutaan synnytyksen jälkeen.
Olen käynyt paljon alaraajakoulutuksia, kuvannut kävelyä juoksumatolla ja analysoinut liikettä. Nyt oivalsin viimein spiraalistabilaatio koulutuksessa jotain paljon yksinkertaisempaa kävelystä. Ja mielestäni osaan nyt kertoa myös asiakkaille, miksi kävely on niin hieno laji =) Siispä tavoitteena kävelyä! 10000 askelta päivässä nyt vähintään!
Mutta miten? Jos koet kipua, riikoitko itsesi käymällä pari kertaa viikossa etureisilaitteessa vai kävelemällä plus/miinus 20 vuotta vähemmän optimaalisesti?
Aktiivista keskiviikkoa!
Terhi
Terhi 