Pilateksessa on kuusi pääperiaatetta joiden pohjalta lajia harjoitellaan. Periaatteista yksi on hengitys, joka kuitenkin usein korostuu yli muiden. Varsinkin ensimmäisillä kerroilla lajia kokeiltaessa voi tuntua että hengityssuunta on väärä ja kun yrittää päästä rytmiin huomaakin vain pidättävänsä hengitystä. Lajina pilates siis vaatii hieman sitkeyttä, sillä jos periaatteet eivät toteudu ei myöskään toteudu lajin tehokkuus.
Kun Joseph Pilates kehitti menetelmää, oli lajin ensimmäinen alkuperäinen nimi contrology eli hallinta. Hyvä hallinta vaatii tukea, erityisesti keskivartalosta. Pilateksen ydintuki haetaan lantionpohjan ja vatsan kautta, joka ei sitten välttämättä olekaan niin helppo juttu opetella. Jos paine vatsaontelossa ei ole tasainen voi lantionpohjaan olla vaikea saada yhteys. Pallea ylävatsalta saattaa kiristää tai selän puolen lihakset tekevät samoin ja yhteys lantionpohjaan ja vatsaan ei löydy.
Lantionpohjan supistus ja imu ylös ohjataan yleensä uloshengityksellä jolloin pallea nousee ylöspäin ja antaa lisää tilaa vatsaonteloon. Sisäänhengityksellä ohjataan usein joko lantionpohjan supistuksen pito ylhäällä tai rentoutus. Vatsan peitteiden kevyt tiivistys, tai kohotus ylöspäin on lantionpohjan imaisun jatke. Napaa ei vedetä voimakkaasti kohti rankaa missään vaiheessa tuntia. Paljon treenaavilla vatsa saattaa olla myös liian vahva ja häiritä sitä kautta lantionpohjan toimintaa. Jos lantionpohjan supistus tapahtuu väärillä lihaksilla ja vatsan tiivistys liian voimakkaasti, väärässä järjestyksessä tai ei ollenkaan, ollaan jo eri liikunnan parissa kuin mitä pilateksessa haetaan. Juuri ydintuen ajatus ja sen oppiminen on syy siihen, miksi pilates sopii loistavasti lajiksi myös synnytyksestä palautumiseen. Kontakti lantionpohjaan ja keskivartaloon!
Hengityksellä tunnin aikana on monia tavoitteita. Lantionpohjan toiminnan ja ydintuen kytkemisen lisäksi hengityksellä voidaan lisätä liikkuvuutta myös usein niin tiukkaan rintarankaan ja tehdä tilaa kylkiväleihin. Liikkuvuutta tarvitaan jotta haastavammat pilates liikkeet joskus onnistuvat.
Pienten lasten äideillä tai stressaavaa työtä tekevillä on usein yliaktiivinen sympaattinen hermosto. Paljon valvomista ja kaikkea muistettavaa, isot kierrokset päällä kehossa ja mielessä jatkuvasti. Silloin voi olla vaikea rauhoittua ja jos olisi aikaa vaikka päiväunille, ei saakaan enää nukahdettua. Hengityksen rauhoittamisella tunnilla haetaan myös parasympaattisen hermoston aktivointia. Kun keho ja mieli rauhoittuu, pää tyhjentyy arjen kiireistä ja stressistä on liikkeet helpompi tehdä täsmällisesti ja keskittyen, pilateksen periaatteiden mukaisesti.
Joten relaa, hengitä sisään, hengitä ulos ja tutustu omaan kehoosi 💜
Terhi 🧘🏼♀️
Terhi 