Kun innoistuin aikuisiällä juoksemaan maratoneja muistan kuinka minulle sanottiin että eihän sulla ole kyllä yhtään juoksijan kroppa, olet niin lyhytkin. Juoksin silti ja muistan vieläkin sen mahtavan tunteen tullessani maaliin täydeltä maratonilta alle neljän tunnin. Sillä endorfiinin määrällä olisin voinut juosta varmaan toisen maratonin heti perään! Juoksin koska se oli kivaa ja rakastan lajia edelleen.
Pilates on lajina vahvistanut keskivartaloa ja ryhtiä, joka on tietysti ollut tervetullut lisä työn ohessa. Hyvän ohjaajan tunnilla sain varsinaisen ahaa elämyksen lajin hienoudesta joitakin vuosia sitten! Toki haaveilen aina, että lajia pääsisi opetuksen lisäksi myös itse harrastamaan lisää.
Viime viikonloppuna oli tarkoitus olla Jyväskylässä painonnoston Masters SM kisoissa. Korona sotki kisasuunnitelmat ja kun tieto kisojen siirrosta tuli, ajattelin tietysti että ei se mitään pidetään tavoitteet kirkkaana mielessä ja treenataan niitä kohti ihan kuin kisat olisivat. (Tässä korona tilanteessa on kiva sanoa, että onneksi meillä on oma sali. Todellisuudessahan maksamme salista itsemme kipeäksi joka kuukausi ja mikään määrä treeniä ei korvaa sitä summaa.) En ole aivan tyytyväinen siihen missä nyt ollaan, mutta toisaalta kuinka moni urheilija voi sanoa säilyttävänsä optimaalisen treenin, ruokavalion ja levon tasapainon nyt kun ei mitään tietoa tulevasta aikataulusta ole?
Reilun kolmen kuukauden painonnostotreenien aikana olen nostanut tempaustulosta noin 12kg ja työntötulosta 15kg. Vieläkin kyse on enemmän tekniikasta kuin voimasta ja treenaaminen on motivoinut itseäni paljon enemmän kuin salilla pyöriminen vuosiin.
Mutta se keho….
Kyllä tuntuu vaikealta ja ahdistavaltakin kun kaikki farkut kiristää, olo on enemmän tukkoinen ja turvonnut kuin vetreä ja liikkuva. Pilates ja jooga tulevat siis enemmän kuin tarpeeseen tasapainottamaan painonnostoa. Koska painonnosto on kaikessa hienoudessaan vaikea ja koukuttava laji, jatkan sitä toki ulkonäkö kysymyksistä huolimatta. Mielikuvissa painonnostoon liitettävä vartalotyyppi ei juuri vastaa omaa käsitystä itsestäni ja jostain syystä asia vaivaa mieltä. Lajin tehokkuus näkyy siinä, miten näin lyhyessä ajassa keho muuttuu, nyt vain mieli pitäisi saada mukaan muutokseen. Tällä hetkellä koen siis enemmän painetta kuin koskaan siitä kuinka valitsemani laji vaikuttaa ulkonäköön. Säännöllinen lihaskuntotreeni, missä tahansa muodossa, on kuitenkin pitänyt aikuisiällä päänsäryt ja niska-hartiaseudun kolotukset tyysti poissa. Se on ehdottomasti yksi parhaista hyvän lihaskunnon vaikutuksista!
Jos jokin liikunta maistuu puulta, ei sitä jaksa pakotettuna tehdä kovin pitkään. Olenkin kiinnostunut millä perusteella te harrastatte jotain tiettyä lajia tai liikuntaa? Onko mielessä kuvitelma tyypillisestä joogaajasta, luistelijasta tai voimistelijasta joka on hoikka ja liikkuva vai tuleeko tunnin treenin jälkeen oikeasti hyvä olo joka motivoi jatkamaan? Juoksetko maksimi sykkeillä portaissa tai 10km lenkin räkä poskella koska se on kivaa, koska muutkin tekee niin vai tähtäätkö rantakuntoon uudet bikinit kaapissa odottaen? Liikutko, koska terveyssuositukset ohjeistavat niin vai toimiiko motivaattorina enemmän haave pyöreämmistä pakaroista?
Mediassa on uutisoitu aikoinaan naispuolisten yleisurheilijoiden syövän pikkuisen vajaa kaloreilla mielessä oma ulkonäkö ennemmin kuin optimaalinen tulos urheilukisoissa. Ymmärrän ainakin itse hyvin ne ulkonäköpaineet jotka tulevat, jos tiedät koko maailman seuraavan sinua tv:n välityksellä.
Itse olen pyrkinyt valitsemaan liikunnan aina ensisijaisesti sen mukaan, mistä tulee hyvä olo. Toki joskus ehkä enemmän rääkännytkin itseäni ja silloin sitä on kaivannut, jotta henkinen puoli pysyisi kasassa. Vaikka kaipaan jonkin verran haastetta ja kehittymistä, sekä ajoittain jotain uutta ja motivoivaa, on ollut vaikea myöntää itselleen että mikään urheilulaji ei palauta kolmesta raskaudesta venynyttä vatsanahkaa. Työn puolesta tiedän myös hyvin, että hoikkuus ja kehon toiminnallisuus eivät läheskään aina korreloi. Usein voi olla vaikea valita itselleen parhaiten sopivaa lajia ja keholleen saattaa tehdä enemmän hallaa kuin hyötyä, vaikka kuvittelisi toisin.
Näin korona aikana ulkonäön luulisi olevan pienin murhe ihmisen elämässä, mutta kirjoitin silti koska pinnallisuus minussa nostaa päätään ja kaipaan juttuseuraa =)
Terhi
Terhi 