Tänään

On vuoden viimeinen päivä ja päivitys.

En ajatellut tehdä uuden vuoden lupauksia. Niillä tuntuu olevan vähiten merkitystä juuri nyt.

Olen kirjoittanut blogia enemmän tai vähemmän kohta yhdeksän vuotta. Avannut meidän perheen elämää varmaan välillä liikaakin.

Kirjoittaminen on aina ollut terapeuttista itselleni, mutta vain jos tunteistaan on rehellinen. Viime aikoina olen kirjoittanut vähemmän. On ollut haastavaa yhdistää työminä ja oikea minä. Yrittäjänä toimiminen vaatii itsensä tuomista esiin, jotta asiakkaat voivat löytää luoksesi. Siksi blogin kirjoittaminen sujuu niiltä osin kuin se liittyy työhön. Oikea minä on jäänyt sivuun, koska kaikesta vaikeasta ei kuulu kirjoittaa.

Tiedättekö miten ihminen toimii kun tapahtuu jotain odottamatonta? Heräät huomaamaan että kaikki on toisin kuin olisit ikinä voinut kuvitella. Minulle kävi niin ja aloitin töistä. Tein ensimmäiseksi kaikki kesken olevat työasiat koneella. Sitten tein kymmenen tunnin työpäivän ja selvisin siitäkin. Ja mitä tapahtuu täällä, sosiaalisen median kanavissa.. Päivität edelleen instagram kuvia, facebook juttuja ja blogia. Aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut. Tavallaan teet sen tahtomattasi, mutta silti tietoisesti kaikki päivitykset ovat vain positiivisia. Miksi?

Näiden blogivuosien aikana olen kuullut kuinka meillä perheenä kaikki on niin hyvin. Lapset on terveitä ja ihania. Kiitos siitä, että ovat! On toimiva yritys ja ihana koti. Kiitos niistäkin! Varmasti jokainen tietää, että kaikki ulospäin ihanalta näyttävät asiat eivät ole niin aina. Arjen haasteita riittää vaikka ne eivät aina ulospäin näkyisi. Kyllä meilläkin on kotona uhmaa ja raivareita. On pettymyksiä ja niistä selviytymistä. On pieleen menneitä työasioita ja ihmisiä jotka toivovat syystä tai toisesta pahaa. Miksi niiden aisioiden jakaminen on vaikeaa? Ehkä kaikki tuntuu turhalta valitukselta. Ketä kiinnostaa toisten murheet?

Tämän päivityksen tarkoitus on sanoa, että minä 34-vuotias oman uran luonut kolmen lapsen äiti olen mokannut. Mokannut niin, että on vaikea saada happea, vaikea hengittää. Olen loukannut itselleni tärkeitä ihmisiä ja pyytänyt heiltä anteeksi. Kaikki asiat joista olet nauttinut tai pitänyt tärkeänä tuntuvat tällä hetkellä mahdottomilta. Elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut ja sekin on elämää. Kukaan ei tiedä mitä huominen tai edes tämä päivä tuo tullessaan, hyvässä tai pahassa.

Joskus kun elämä pysäyttää huomaa myös monta asiaa joita ei ole tullut ajatelleeksi. Ystävistä huomaa sen onko heitä vai ei. Erityisesti haluan kiittää niitä jotka ovat olleet luottamuksen arvoisia.

Enemmän kuin mitään muuta toivon tulevalta vuodelta aitoutta ja rehellisyyttä. Toivon että voisin ehkä  vielä joku päivä nauttia niistä itselle tärkeistä asioista.

Välillä on hyvä pysähtyä katsomaan merelle ja tehdä itselleen selväksi mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Onnea ja iloa teidän tulevaan vuoteen 2019!