Mitä kaikkea voi harrastaa, jos kotona on pieniä lapsia? Ja ennen kaikkea pohdinnassa on nyt yhteinen tekeminen!
Pt asiakkaiden kanssa keskustellaan usein ajankäytöllisistä haasteista ja mietitään ratkaisuja arki-aktiivisuuden lisäämiseen, asioihin joita voi tehdä perheen kanssa yhdessä.
Lapsen ikä tietysti vaikuttaa siihen, mitä kaikkea yhdessä voi tehdä. Itsellä vanhin lapsista täyttää pian 9-vuotta, joten raskausaika mukaan luettuna olen kärjistetysti kymmenen vuotta sitten voinut liikkua viimeksi ajattematta muita. Olen maksanut vuosia salikortteja, joissa on ollut mahdollisuus lapsiparkkiin. Todellisuus on usein kuitenkin ollut se etten vie enää hoitopäivän jälkeen heitä uudelleen hoitoon jotta pääsisin itse treenaamaan, vaan mieluummin teemme jotain yhdessä. Lapsiarjessa päivät ja voimavarat toki vaihtelevat, mutta mielestäni liikkua voi silti ja usein se antaa jopa lisää hyvää mieltä ja niitä voimia jaksaa arjessa.
Kymmeneen vuoteen mahtuu liikkumisen suhteen myös mokia, joiden välttämisestä yritän nyt työssäni äideille kertoa. Eli liikkumiseen vaikuttaa lapsen iän lisäksi raskaus tai synnytyksestä kulunut aika.
Me ollaan yhdistetty perheen ulkoilu pienenkin vauvan kanssa esim. sopimalla treffit sopivan matkan päässä olevalle urheilukentälle, niin että muu perhe menee autolla edeltä ja minä vauvan ja vaunujen kanssa reippaillen perässä. Urheilukentillä kaikilla on tilaa kuluttaa energiaa vapaasti. Meillä toki kaikki lapset ovat syntyneet kesää vasten, jolloin imetys on onnistunut missä tahansa säästä riippumatta.
Uimahallit ovat talviaikaan loistavia yhdessä tekemiselle ja ainakin Espoossa kaupunki järjestää myös Perhetöpinöitä!
Olen ollut valmistunut fysioterapeutti saadessani kaikki lapset ja silti en ole aikoinaan tiennyt synnytyksestä palautumisesta mitään. Nykyään, erikoistumisen jälkeen tekisin monta asiaa toisin. Liian aikaisin juoksemaan lähteminen on yksi isoimmista mokista! Juoksu oli itselle henkireikä ja lenkille oli muka päästävä. Nyt ei pitäisi edes ääneen sanoa, mutta olen juossut puolimaratonin neljä kuukautta synnytyksen jälkeen ja täyden maratonin vain noin kuukausi pitkälle edenneen keskenmenon jälkeen. Ei näin! ❗️❗️❗️
Relaksiini hormoni vaikuttaa raskaus- ja imetysaikana kudoksissa rakenteita löysyttävästi ja poistuu kehosta vasta kolme kuukautta imetyksen loppumisen jälkeen. Juoksun hyppivässä liikkeessä paine lantionpohjan kudoksille moninkertaistuu esim. kävelyyn verrattuna ja saattaa aiheuttaa pysyviä vaurioita. Malttia siis palautumiseen ja tarkkuutta lajivalintaan.
Ensimmäisiä hyviä lajeja synnytyksen jälkeen on vaunulenkkeily ja sauvakävely. Molemmissa kannattaa kiinnittää huomiota tekniikkaan. Portaita voi lähteä turvallisesti kiipeämään melko nopeastikin ja sykettä saa nostettua reippaalla kävelyllä ylämäkeen ja ottamalla pakarat kunnolla käyttöön. Ei hyppivää liikettä, mutta hyvää peruskunnon rakentamista 👍🏼
Kantamisessakaan ei saisi tuntua paineen tunnetta lantionpohjassa. Itse olen käyttänyt kaikkien kanssa paljon sekä kantoreppua, että liinaa.
Viime talvena rinteeseen pääsi jo kaikkien kolmen lapsen kanssa. Teemme paljon myös kotiharkkaa jossa vanhemmat ovat aktiivisesti mukana.
Lasten kasvaessa on voinut alkaa hyödyntämään heidän omia harkka-aikojaan jotka on pikkuhiljaa kasvaneet niin määrällisesti kuin ajallisestikin.
Erilaiset treenivälineet kotona houkuttelevat lapsiakin kokeilemaan niitä tietysti alkuun, mutta usein muutaman kerran jälkeen pilatesrullaa tai nystyräpalloa saa alkaa käyttämään jo rauhassa.
Kaipaan toki myös omaa aikaa ja liikuntaa ilman lapsia, mutta aktiivinen liikkuminen yhdessä lasten kanssa antaa hyvän esimerkin heille ja aktivoi varmasti liikunnalliseen elämäntapaan.
Isompien lasten ensisijainen harrastus sattuu olemaan voimistelu ja jalkapallo, mutta heillä on täysi vapaus valita kaksi kertaa vuodessa mitä haluavat harrastaa. Kauden vaihtuessa voi siis itse päättää haluaako harrastusta jatkaa vai vaihtaa johonkin toiseen, mutta sitoutumista omaan päätökseen opetetaan myös sillä ettei mieli voi muuttua jokatoinen viikko.
Mitä kaikkea kivaa te keksitte lasten kanssa?
Terhi 