Kohti kesälaitumia ☀️

Yritin jo toissa viikolla höpötellä stooriin omia fiiliksiä loman lähestymisestä. Silloin tuo ei onnistunut ja päädyin lopulta kertomaan loman alkamis tunnelmia ja ajatuksia tätä kautta.

Toissa viikko oli siis melkoisen vaiheikas. Olin onnistunut ajamaan itseni töissä tilanteeseen, josta selvittyäni fyysisesti käytännössä tuntui siltä että kohta oksennan. Tämä johtui eniten jännityksestä ja kun selvisin epämukavuus alueeltani jännitys purkaantui fyysisesti kehossa. Samana päivänä sain viestin, että meille läheinen perheenjäsen on menehtynyt. Odotetusti ja iäkkäänä, mutta silti. Viestin jälkeen olin menossa vielä ohjaamaan illaksi joogatuntia. Mielessä pyöri vain ajatus, että millähän minimeditaatio hetkellä saan tästä itseni vielä kasattua ohjausta varten!?! Valitsin tunnin teemaksi ilon. Teema ja siitä puhuminen kannatteli mielen kasassa läpi ohjauksen. Kun illalla selvisin kotiin pohdin pitkään milloinkohan olisi sopiva hetki lopettaa jatkuva tsemppaaminen?

Varsinkin fysioterapeuttina työskentely on henkisesti melko kuormittavaa, toki riippuen ehkä hieman siitä mihin suuntautuneena tekee töitä ja kuinka itse pystyy käsittelemään asioita. Olet vastuussa asiakkaan hyvinvoinnista ja usein itse koen että vastuu koskee sekä henkistä, että fyysistä hyvinvointia. Kannustan, tsemppaan ja ohjaan asiakkaita päivittäin, mutta toimin myös aktiivisena kuuntelijana erilaisille huolille ja murheille. Hyvä asiakaspalvelu vaatii 110% läsnäoloa, jotta jokainen asiakas tuntisi olevansa päivän tärkein.

Kolmen lapsen kanssa vastuu jatkuu kotona. Laskin että ajoin yhtenä päivänä Länsiväylää kymmenen kertaa eri suuntiin vaikka kaksi vanhinta oli jo kesälomalla! Unohdin yhden vanhempainillan ja olin viemässä lasta synttäreille vääränä päivänä.

Kaikesta huolimatta takana on upea kevät ja paljon hyvää! Jokainen meistä tarvitsee kuitenkin kesäloman ja hetken jolloin palautua arjen kuormasta sekä aikaa ladata akut. Itse jään nyt etäilemään asiakastyöstä. Teen paljon vielä kaikkea, mutta aikatauluttomuus tuo jo osaltaan joustoa päiviin. Jossain vaiheessa otan myös riittävästi aikaa surulle ja kaiken sellaisen käsittelemiselle, joka on vain jäänyt ja jäänyt arjen jalkoihin. Etukäteen on jo tiedossa, että täyteen lomamoodiin ei Suomessa ollessa koskaan päästä sillä kaikki toimipisteet ovat auki läpi kesän. Mutta varmistaakseni hetken stressittömyyden, en tällä kertaa ole luvannut mitään aikataulutettua syksyksi. Avaan listoja kun olen palautunut. Ohjaan tunteja kun olen valmis. Omia akkuja lataamaan suuntaan ainakin upean kollegan Terhi Aution Pilates tunneille keskiviikkoisin rantalaiturille Kirkkonummelle, luontoretriitti Katveen maisemiin 🧘🏼‍♀️

Rentouttavaa ja palauttavaa kesää kaikille ☀️

Yrittäjyys ja raha

Minua pyydettiin kirjoittamaan lyhyt instagram teksti yrittäjyydestä sivustolle @naisetpuhuurahasta. Siispä samalla aiheella jatkoin pohdintojani täällä.

Olen ollut yrittäjä kohta kuusitoista vuotta. Suomenkielessä sana yrittäjä kuulostaa mielestäni jo lähtökohtaisesti epäonnistujalta. Samaan tulokseen päätyi meidän keskimmäinen lapsista tänään päivällispöydässä, kun yrittivät vanhimman kanssa hahmottaa mitä sana yrittäjä tarkoittaa. Kuulemma jotain ”Kun yrität ja yrität koskea tohon lamppuun etkä yllä!” -Ceci 10vee 😂

Koska omistan naisten fysioterapiaa tarjoavan yrityksen puheeni voivat usein kuulostaa feministisiltä. Oikeasti en juuri välitä sanasta, vaan ajattelen ennemmin että tasa-arvoisen palkkauksen osalta naisten tulisi katsoa peiliin. Toki aina omaan palkkatasoon ei voi vaikuttaa, mutta parempien palkkojen eteen naiset itsekin ovat avainasemassa vaikuttamassa. Näen asian samalla tavalla kuin vaikkapa treenin ja painonpudotuksen, jos haluaa muutosta vanhoihin tapoihin on jokaisen omalla vastuulla muuttaa tekemisessään jotain. Pelkkä epäkohdasta valittaminen ei auta.

Olen sanonut jo useamman vuoden vitsillä, etten liiku mihinkään alle satasen tuntipalkalla. Oikeastihan tämä on lähes totta, mutta asia on vitsi koska muuten tällaisia puheita paheksutaan Suomessa. Jos voin itse määritellä palveluideni hinnan ja olen ylityöllistetty, miksi en pyytäisi siitä kohtuullista korvausta. Koen siis, että naisilla on usein pieni palkka osittain myös koska he eivät itse pyydä enempää. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää puhua rahasta ääneen ja tehdä näkyväksi eriarvoisuus palkoissa.

Meillä on kolme lasta, joiden kanssa puhumme rahasta lähes päivittäin. Viime vuosina on pitänyt oikasti pohtia, millä keinoin rahan arvoa lapsille opettaa. Kun vanhimman kanssa keskustelemme usein, miksi meillä ei osteta kännykkäpeliin lisäosia jokapäivä (edes alle eurolla), on ollut pakko perustella rahan käyttöä sekä itselleen että lapsille. Siitä on jo kauan kun ymmärsin, että lasten ei tarvitse tietää jos jossain kuussa rahat ovat tiukilla. Asia ilmaistiin siten, että nyt ei lähdetä lintsille kun päätettiin käyttää raha johonkin muuhun.

Vasta viime vuosia olen alkanut kiinnittää huomiota säästämiseen ja sijoittamiseen. Toisaalta kaikki se, johon rahaa on käytetty vuosien varrella ei myöskään kaduta. Asumiseen, luksuslomiin ja autoihin käytetyn rahan olisi varmasti voinut sijoittaa fiksumminkin. Toisaalta kokemuksia on vaikea kerätä ja elämää elää nykypäivänä ilman rahaa. En kadu asioita, joihin rahaa on tullut ”tuhlattua”, mutta viimeistään koronavuosi opetti että myös säästötilillä on ihan hyvä olla pieni puskuri tiukan paikan tullen.

Lisää puhetta rahasta löydät seuraamalla @naisetpuhuurahasta

Terhi 💰